C. 9i,§89₁156 - Ilmestyskirja, Selitetty

4s,4S: Neljännen seurakunnan herätys, Tyatiran herätys, alkoi v. 606 (6i§6(8)10, 1-7s).

Neljännen sinetin henkinen tausta/sisältö opetti paikallisseurakuntien uskoville elämän raadollisuutta. Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa. Vain paavien johtama uskonto oli sallittu ja jokainen poikkeava uskomisen tapa oli kielletty. Uskovien ympärillä oli pelkästään kuolema. Kaikenlaisia vainoja oli kaikkialla.

^ Jokainen uskova seisoi hengellisesti täysin yksin ja oli alusta loppuun riippuvainen Jumalasta.

Ei ollut muita vaihtoehtoja. Joku oli uskova ja eli täysillä, tai hän ei ollut uskova. Aina silloin tällöin jonkun piti tunnustaa olevansa musta lammas ja olla valmis kärsimään sen seurauksista.

5s,4P: Hyvin pitkän ajan kuluttua ja kokonaisten kansakuntien kypsyttyä siihen, syntyi viidennen seurakuntajakson herätys, uskonpuhdistuksen herätys, reformaatio, v. 1520 (6i§6(8)10, 1-7s).

Melkein samaan aikaan taivaassa soi neljäs pasuuna. Aikaisempien pasuunoiden tuomiot olivat kohdistuneet laiskoihin (juutalaistaustaisiin ja pakanakansojen) uskoviin. Mutta henkilökohtaisten herätysten ulkopuolella ei ollut enää muita seurakunnan suuntauksia. Mm. siksi tämän pasuunan hengellinen sota (ja seuraavien pasuunoiden hengelliset sodat) ovat kohdistuneet siitä lähtien pelkästään juutalaisiin, Ilm. 8:12, <Ja neljäs enkeli puhalsi pasuunaan. Ja kolmasosa auringosta ja kolmasosa kuusta ja kolmasosa tähdistä tuli lyödyksi, niin että kolmasosa niistä pimeni, ja päivä menetti kolmasosan valostaan, ja samoin yö.>

¤ Aikaisemmin olin käsitellyt, että auringon ja kuun ja kahdentoista tähtien avulla Jumala oli puhunut Hänen alkuperäisestä omaisuuskansastaan. Nyt puhutaan kuitenkin auringon ja kuun lisäksi monista tähdistä (vrt. 3a§12, 1Ms. 37:9-10).

Silti puhutaan samasta kansasta. Se voidaan ymmärtää seuraavalla tavalla:

¤

= ”Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin aikoina heidän jälkeläisiään nähtiin kahdentoista heimon/tähden kansana. Mutta uskovia kutsutaan Raamatussa myös tähdiksi. Siten kun Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, oli jo paljon enemmän juutalaisen kansan uskovia (esim. 1Ms. 15:5 ja Dan. 12:3b).

¤ Jeesuksen syntymisestä lähtien lohikäärme / vanha käärme / panettelija / Saatana oli keskittynyt tuhoamaan Hänet (Ilm. 12:9a), Ilm. 12:4b, <Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan naisen edessä nielaistakseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi.>

Ensiksi kuningas Herodeksen kautta Saatana oli pyrkinyt tappamaan Hänet (Mat. 2:13-23).

¤ Sitten hän oli henkilökohtaisesti pyrkinyt saamaan Hänet käsiinsä, kun Jeesus alkoi Hänen palvelustehtävänsä (Lk. 4:1-13).

Sitten ennen ristiinnaulitsemista hän oli löytänyt Jeesuksen opetuslapsi Juudaksen, johon hän oli mennyt (3c§12, Joh. 13:27a).

¤ Seuraavaksi hän oli löytänyt juutalaisen kansan hengellisiä johtajia. Heidän johdollaan juutalainen kansa oli huutanut (Mat. 27:15-26), Mat. 27:25, <"{Olkoon} hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!">

Kansa teki valtavan virheen, millä lohikäärme sai monet hänen käsiinsä. Silloin kolmas osa sen aikaisista mahdollisista uskovista, taivaan tähdistä, kuoli synteihinsä (vrt. Joh. 8:24), Ilm. 12:4a, <Ja sen [lohikäärmeen] pyrstö pyyhkäisi kolmasosan taivaan tähdistä ja heitti ne maan päälle.>” =

¤

¤ Se oli koko juutalaisen kansan ensimmäisen pyhitysprosessi, pyhityksen alku.

Kuitenkin, oli profetoitu, että yhteensä kaksi kolmasosaa kansasta kuolisi {Sak. 13:8---9 (7d§67₁14)}.

¤

4P: Neljännen pasuunan tuomio puhuu toisesta pyhitysprosessista, noin 1520/1521 vuodesta lähtien alkanut vaino, maanpaossa olevien juutalaisten keskuudessa. Jumala salli, että kaikkialla paineet ja houkutukset kasvoivat. Sen seurauksena kolmas osa juutalaisista hylkäsi juurensa ja juutalaisen elämäntapansa, jotta heidän muut sukulaiset jäivät yksin ja suuremman assimilaatiopaineen alle. Jne.

Tietysti se pieni osa heistä, joka otti Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajana vastaan, ei jättänyt heidän juuriansa ollenkaan.

4K: Yhdessä neljännen pasuunan tuomion kanssa alkoi neljännen kulhon vitsaus, Ilm. 16:8-9, <Ja neljäs {enkeli} vuodatti kulhonsa aurinkoon, ja sen annettiin paahtaa ihmisiä tulella. 9. Ja ihmiset paahtuivat kovassa kuumuudessa ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset. Ja he eivät tehneet parannusta antamalla kunniaa hänelle.>

Reformaation myötä Jumala antoi Hänen elävän sanansa tulla erittäin kirkkaaksi, mikä paahtoi kaikki nimikristityt Sardeksen seurakunnan herätyksen ulkopuolella. Heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua uskonpuhdistuksen uutta opetusta vastaan. Niin kuin Jumala ja Hänen sanansa voidaan myös verrata aurinkoon, kun taas tähdet/uskovat heijastavat auringon valoa (Ilm. 1:20).